Eläindoula auttaa, kun lemmikin loppu lähestyy – Rakkaan eläimen kuolemaa seuraavaa surua ylenkatsotaan usein
Moni tietää doulan synnyttäjän tukihenkilönä, ja myös kuolevaa ja omaisia tukeva kuolindoula on tullut jo terminä tutuksi. Nyt näiden rinnalle on tullut uusi ammatti: eläindoula.
Kuvassa Anu Salmi-Savilampi paimensukuisen lapinkoiransa Ropin kanssa. Ropilla on ikää jo pian 16 vuotta.
Jos läheisen menetystä surevan ihmisen kohtaaminen on monille vaikeaa, eläimen sureminen se vasta kömpelöitä reaktioita herättääkin. Siinä, missä moni lemmikinomistaja nykyään kuvailisi vaikkapa kissaansa tai koiraansa perheenjäseneksi, yhteiskunta näkee sen yhä rahalla tai uudella lemmikillä korvattavana omaisuutena.
Moni rakkaan lemmikin menettänyt onkin saanut huomata, että hänen suruaan ei ymmärretä. Eläimen tai ihmisen kuolemasta johtuva suru voi olla aivan yhtä syvää ja aitoa, ja suruprosessin vaiheet ihan vastaavat, mutta eläimen kuoleman sureminen ei ole aina yhteiskunnallisesti yhtä hyväksyttyä kuin ihmisen kuolemasta johtuva suru, Lohtu Akatemia Oy:n Anu Salmi-Savilampi kertoo sähköpostitse.
Kuolindoulia kouluttava Lohtu Akatemia aloittaa tänä syksynä myös eläindoulien koulutusohjelman. Eläindoula on omistajan tukihenkilö eläimen elämän loppuvaiheeseen ja kuolemaan liittyvissä asioissa. Suomessa ammatti on vasta tuloillaan, mutta maailmalla eläindoulia löytyy jo esimerkiksi Yhdysvalloista ja Isosta-Britanniasta.
– Jotkut rohkenevat tunnustaa, että ovat surreet eläinystävänsä kuolemaa enemmän kuin kenenkään sukulaisensa kuolemaa. Näinkin voi olla, ja surun kokemus on jokaisen oma ja yhtä oikeutettu.
Lohtu Akatemian eläindoulakoulutusta fasilitoi Jessika Luther, joka oli aikoinaan Suomen tiettävästi ensimmäinen kuolindoula. Hän on sittemmin kouluttautunut Yhdysvalloissa myös eläindoulaksi.
Kun perheiden määrä vähenee ja niiden koko pienenee, yhä useampi asuu yksin. Monelle yksin asuvalle eläinystävä voi olla läheisin kontakti. Salmi-Savilampi kertoo, että monille ihmisille eläimen kuoleman aiheuttama hädän ja surun syvyys on tullut yllätyksenä varsinkin, jos sitä ei ole aiemmin kokenut. Yksin asuvalle ihmiselle eläinystävä voi olla ainoa perheenjäsen, joten sen menetys syöksee arjen raiteiltaan.
– Rutiinit muuttuvat, kun eläinystävästä ei tarvitse enää huolehtia. Lenkkeily yksin ei tunnu mielekkäältä, eikä kukaan ole vastassa kotiin tullessa. Koti huutaa tyhjyyttä. Monet kaipaavat vertaistukea ja ymmärrystä tässä emotionaalisesti vaikeassa tilanteessa.
Yksi mahdollinen apu tilanteessa on eläindoula, jonka työnkuva ulottuu henkisestä tuesta konkreettisiin hoitotoimiin.
– Voi olla, että omistaja tarvitsee eläindoulan apua kotiin vanhenevan tai sairaan eläimen päivittäisiin hoitorutiineihin, tai tarvitessaan vapaata eläimen hoidosta muiden asioidensa hoitamisen vuoksi.
Eläindoula voi myös tulla omistajan seurana eläinlääkäriin, hän voi auttaa omistajaa valmistautumaan eläimen kuoleman aiheuttamiin muutoksiin arkielämässä tai huolehtia eläimen hautaamiseen tai tuhkaamiseen liittyvistä asioista. Hän voi tarjota emotionaalista tukea perheelle auttaen heitä käsittelemään ja ilmaisemaan tunteitaan surun, pelon ja ahdistuksen keskellä.
– Eläindoula voi olla hyvä apu myös sellaiselle eläimen omistajalle, jolla ei ole lähipiirissään eläimen menetyksen kokenutta läheistä.
Koska kyse on kanssakulkemisesta hyvin herkässä tilanteessa, empaattisuus on edellytys eläindoulan työssä onnistumiseen.
Moni eläimenomistaja tietää, että valta-asemaan toisen elämästä liittyy myös syyllisyyttä. Erityisesti se koskee eläimen elämän loppuvaiheita, jos pitää pohtia oikeaa ajoitusta eutanasialle.
Lopetuspäätös on omistajan vastuulla eläinlääkärin tukemana, mutta Salmi-Savilammen mukaan myös eläindoula voi olla tukena ja kanssakulkijana eutanasiapäätöksen pohtimisessa. Eläindoula tuo omistajalle pohdinnan perusteeksi sekä eläimen hyvinvointiin ja elämänlaatuun liittyviä kriteereitä että eläimen omistajan erilaisiin ajallisiin, fyysisiin, emotionaalisiin ja taloudellisiin resursseihin liittyviä seikkoja.
– Kaikki näkökulmat tulisi ottaa huomioon. Onko eläimellä hyviä päiviä vielä enemmän kuin huonoja? Voiko se yhä elää lajityypillistä elämää ja nauttia asioista, joista se on aiemminkin nauttinut? Jos hoitomahdollisuuksia vielä olisi, onko omistajan mahdollista hoitaa eläinystäväänsä myös työpäivien ajan? Onko omistajan mahdollista selviytyä fyysisesti suurikokoisen, mahdollisesti liikuntarajoitteisen eläinystävän hoidosta? Tai olisiko hoito vielä mahdollista, mutta ylittäisi rajusti omistajan taloudellisen kestokyvyn?
Koska eutanasia on omistajan päätettävissä, eläimen kuolemaan liittyy usein ahdistus siitä, toteutettiinko eutanasia liian aikaisin tai liian myöhään. Tästä syystä eläindoulan koulutuksessa huomioidaan erilaiset sekä eläimeen että omistajaan liittyvät kriteerit, jotka voivat vaikuttaa eutanasiapäätökseen.
Salmi-Savilammen mukaan eläindoulalla on hyvä olla ”suuret korvat ja pieni suu”, eli kyky kuunnella. Koska kyse on kanssakulkemisesta hyvin herkässä tilanteessa, empaattisuus on edellytys työssä onnistumiseen.
Kivun tunnistaminen tärkeää
Eläindoulan koulutukseen kuuluu myös muun muassa kivun tunnistamisen opettelua. Etenkin elämänsä loppuvaiheessa moni eläin kärsii jopa kroonisesta kivusta. Koska kivun huomaaminen on usein haastavaa jopa eläinlääketieteen ammattilaisille ja eläintä päivittäin seuraavalle omistajalle, se jää hoitamatta.
Kivun tunnistamisessa voivat auttaa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliiniseen tutkimukseen perustuvat kissojen ja koirien kipumittarit, joita löytyy esimerkiksi TassuApu-verkkopalvelusta. Tietoa löytyy myös kivutonkoira.fi-nettisivustolta.
