Harkittu luopuminen

Lumi noutaa tennispallon ja kierii sen päällä. Iloisesta ja terhakkaasta havannankoirasta ei arvaisi, että se on jo 10-vuotias. Ja kipeä.

Lumin oikean takajalan ristiside katkesi elokuussa, kun koira juoksi peuran perään.

Jalka voitaisiin leikata, mutta takuita paranemisesta ei ole. Kuntoutuminen olisi pitkä prosessi. Iäkäs koira myös kärsisi toipumisajan rajoitteista: Olisi pysyttävä levossa ja liikkua vain vähän, kytkettynä. Juosta tai hyppiä ei saisi.

Lumilla on muitakin sairauksia, jotka vaativat hoitoa.

Sen emäntä Mari Järvinen on tullut siihen tulokseen, että moinen leikitön ja lenkitön elämä olisi koiralle kauhistus. Mieluummin nautitaan nyt viimeisistä hetkistä. Lumi käy kuukausittain kontrolleissa ja syö särkylääkkeitä. Mari seuraa Lumin vointia ja pitää niistä päiväkirjaa.

– Koirat eivät näytä kipua, vaan tsemppaavat omistajansa edessä. Eläinlääkäri on kuitenkin sanonut, että Lumia sattuu. Urheasti hän kuitenkin vielä hyppää sohvalle, vaikka ei periaatteessa saisi, Mari sanoo.

Ja niinhän Lumi hyppää. Se käy nuolemassa Ellimari Kortmanin naaman.

Ellimari on eläindoula. Hän on tullut Espoosta Turkuun tapaamaan Lumia ja Maria. Eläindoulan tehtävä on auttaa kuolemaa lähestyvää lemmikkiä ja tämän omistajaa. Mari toivoo häneltä tukea luopumiseen ja suruun.

– Minun on tehtävä päätös Lumin eutanasiasta, yhteistyössä eläinlääkärin kanssa toki, mutta kuitenkin. Se on aivan hirveää. Kaipaan apua varsinkin syyllisyyden tunteiden käsittelyyn, Mari sanoo.

Kaipaan apua varsinkin syyllisyyden tunteiden käsittelyyn.

Ellimari nyökyttelee. Syyllisyys painaa lemmikin lopettamisesta päättäviä ihmisiä usein. Valta ja samalla vastuu on iso. Ensin mietityttää, lisääkö eläimen kärsimystä pitkittämällä sen elämää, jälkikäteen vaivaa, olisiko sittenkin pitänyt vielä siirtää eutanasiaa.

Mari sanoo nähneensä sokeita ja kärsiviä koiria, joita on pidetty lääkkeillä hengissä liian vanhaksi.

– Sellainen on mielestäni eläinrääkkäystä, hän sanoo.

Eläinsuojelulaki velvoittaa eläindoulaa puuttumaan tilanteeseen, mikäli hän huomaa asiakkaansa pitkittävän eläimen kärsimyksiä.

Lemmikkiään surevalle saatetaan kevyesti kuitata, että ”sehän oli vain koira”. Eläindoula Ellimari Kortman tietää, että tämän vuoksi lemmikkisuru myös hävettää. Kuva: Jussi Vierimaa

Mari sanoo toivovansa suoraa puhetta. Ulkopuolisen voi olla helpompi nähdä tilanteen vakavuus.

Päätös Lumin lopettamisesta on tehtävä luultavasti lähikuukausina. Se tulee perustumaan eläinlääkärin arvioon.

Ratkaisun tekemistä vaikeuttaa se, että Lumin kunto vaihtelee. Välillä se on täynnä energiaa, sitten tulee taas huonompia päiviä. Edellinen viikonloppu oli paha. Lumilla oli raju vatsatauti ja Mari pelkäsi jo lopun olevan käsillä. Sitten tapahtui ihmeparantuminen.

Syntyjään sporttisen koiran askel on kuitenkin lyhentynyt, eikä kipeällä tassulla tehdä pitkiä lenkkejä. Kaupungilla Mari työntää Lumia lemmikkirattaissa.

Ennen ensimmäistä tapaamista Ellimari ja Mari ovat puhuneet puhelimessa.

Nyt Ellimari pyytää Maria kuvailemaan Lumia persoonana. Sitten kartoitetaan koiran peruspäivä. Se sisältää nykyään paljon lepäämistä.

– Eläkeläisen elämää, Mari toteaa ja katsahtaa Lumia hellästi.

Lumia hoidetaan särkylääkkeillä, ja sen vointi vaihtelee päivien mukaan. Entiseen elämään ei kuitenkaan ole enää paluuta. Kuva: Jussi Vierimaa

Mari tekee suurimmaksi osaksi etätöitä kotoa, joten hän pystyy olemaan lemmikkinsä lähellä. Haikeus on vahvasti läsnä.

Ellimari kysyy, onko Mari miettinyt Lumin viimeisiä hetkiä. Haluaisiko hän esimerkiksi, että eläinlääkäri tulee kotiin antamaan piikin.

– Ehdottomasti. Lumi aistii aina, kun mennään klinikalle. Se stressaantuu vieraista hajuista, hoitopöydistä ja toisista pelokkaista eläimistä, Mari sanoo.

Sitäkin on mietittävä, varataanko lopetusaika etukäteen vai odotetaanko päivää, jolloin koiran kunto romahtaa eikä toimenpidettä voi enää siirtää.

Harkittu luopuminen on armollisempaa. Voi yrittää ajatella niin, että päästää toisen pois kivusta.

– Harkittu luopuminen on armollisempaa. Voi yrittää ajatella niin, että päästää toisen pois kivusta. Mutta monesti käy niin, että omistaja varaa ajan valmiiksi, mutta peruukin sen viime tingassa, eläindoula tietää.

Ellimari valmistui vuosi sitten Lohtu Akatemian ensimmäisestä kuolindoulakoulutuksesta. Hänestä tuli siis ensin elämänsä loppua lähestyvien ihmisten rinnallakulkija.

Varsinaisen työnsä Ellimari on tehnyt viimeiset parikymmentä vuotta sote-alalla. Hän on toiminut lastensuojelussa sekä kriisi- ja lähisuhdeväkivaltatyössä. Traagisimpien tapausten kautta kuoleman teema on tullut tutuksi.

Kun Ellimari kuuli, että Lohtu Akatemia alkaa kouluttaa myös eläindoulia, hän innostui heti ja ilmoittautui pilottiryhmään testaamaan koulutuksen sisältöjä. Kaikille avoin eläindoulakoulutus alkoi Louhtu Akatemiassa marraskuussa.

Mari Järvisen mielestä huonokuntoisen ja kärsivän koiran pitäminen elossa on eläinrääkkäystä. Kuva: Jussi Vierimaa

Doulattavat eläimet voivat olla mitä tahansa omistajalleen rakkaita eläimiä koirista ja kissoista käärmeisiin, lintuihin ja hevosiin.

Koska Mari asuu yksin, hän toivoo eläindoulaa ihan konkreettiseksi tukijaksi Lumin viimeisinä hetkinä.

Kuoleman jälkeen pahoja paikkoja ovat myös ne, kun lemmikin tavarat pallosta petiin ja ruokakuppiin on kerättävä pois. Tällaisissakin asioissa eläindoula voi auttaa.

Keskusteluapua saatetaan tarvita, kun päivä tuntuu tyhjältä ilman pissalenkkejä tai kun ei olekaan ketään, jolle tarjota ensimmäistä siivua avatusta kalkkunapaketista.

Mari ja Ellimari keskustelevat Lumin viimeisistä hetkistä ja hautausjärjestelyistä. Kuva: Jussi Vierimaa

Mari on nyt siinä vaiheessa luopumisprosessia, että hän on hyväksynyt tilanteen. Se ei kuitenkaan estä surua – eikä pidäkään. Mari kertoo Ellimarille, että häntä hyväksymisessä auttaa läheisten kanssa puhuminen.

Koirattomien ihmisten voi olla vaikea ymmärtää lemmikkiään surevaa siitäkin huolimatta, että eläinten asema yhteiskunnassa on muuttunut. Perhekoot pienenevät, ja koiria rekisteröidään Suomessa tällä hetkellä enemmän kuin mitä lapsia syntyy.

Lemmikkiään surevalle saatetaan edelleen kevyesti kuitata, että ”sehän oli vain koira”. Ellimari tietää, että tämän vuoksi lemmikkisuru myös hävettää.

Mari arvelee, ettei hän ole Lumin kuoleman jälkeen työkykyinen. Sikälikin eutanasia-aika olisi hyvä varata etukäteen, että hän saisi järjestettyä itselleen lomaa. Lemmikin kuolema ei ole hyväksyttävä poissaolon syy.

Ellimari kuitenkin huomauttaa, että surusta saattaa uupua, masentua tai kokea niin vakavaa unettomuutta, että sairauslomaa on pakko ottaa.

– Suru ei ole mikään putki. Se voi mennä aalloittain tai pyörteinä. Eikä surun tarvitse mennä ohi, Ellimari muistuttaa.

Suru ei ole mikään putki. Se voi mennä aalloittain tai pyörteinä. Eikä surun tarvitse mennä ohi.

Mari suunnittelee pitävänsä lomaa sitten, kun Lumia ei enää ole. Hän uskoo, ettei ole hetkeen työkykyinen. Kuva: Jussi Vierimaa

Hän kysyy, onko Mari miettinyt Lumin muistotilaisuutta.

Mari toivoo, että Lumi eläisi vielä jouluna. Silloin läheiset kokoontuvat yhteen ja ehtisivät hyvästellä koiran. Muutenkin Mari haluaisi järjestää muistotilaisuuden etukäteen, kun Lumi on vielä itse läsnä. Ainakin Lumin vakituiset hoitajat haluavat päästä hyvästelemään. Heille koira on yhtä rakas kuin Marillekin.

– Minne haluaisit Lumin haudattavan tai hänen tuhkiensa siroteltavan? Ellimari kysyy.

– Meren rannalle sellaiseen paikkaan, missä hän on rakastanut juosta peurojen perässä, Mari vastaa ja murtuu kyyneliin.

Lumi on ”puhuva koira”. Se osaa näyttää tassulla, kun haluaa parvekkeelle. Tai murista jääkaapin takana, jos nälkä iskee.

– Mutta voi, kunpa hän osaisi kertoa myös, miltä tuntuu, onko kipuja ja mitä hän toivoisi minun tekevän, Mari huokaa.

Lumista luopumista on tullut itkettyä jo useasti.

Surua ja haikeutta pitää yrittää kääntää kiitollisuudeksi hyvistä vuosista.

Mari toivoo, että Lumi saa eutanasian kotioloissa. Eläindoula Ellimari matkustaa todennäköisesti tueksi. Kuva: Jussi Vierimaa

– Yritän nauttia viimeisistä yhteisistä ajoista. Teen Lumin elämästä niin hyvää kuin mahdollista. En halua olla siitä nyt yhtään erossa. Surua ja haikeutta pitää yrittää kääntää kiitollisuudeksi hyvistä vuosista, Mari sanoo.

Hän kärryttelee Lumin kanssa nyt esimerkiksi kauppahalliin ostamaan herkkuja. Marin äiti paistaa koiralle lihapaloja. Lumin joululahja on jo hankittu. Jos tilanne huononee, se pitää antaa etuajassa.

Ellimari ja Mari jatkavat doulausta parin viikon välein puhelimitse. Ellimari matkaa myös tarvittaessa Turkuun. Luultavasti ainakin silloin, kun eutanasian aika on.

Nyt Lumi jää ovelle heiluttamaan häntää, kun eläindoula lähtee. Ero on Ellimarillekin haikea.

– Doulakin on vain ihminen. Hän saa näyttää tunteensa ja esimerkiksi itkeä, kunhan tilanne ei käänny niin päin, että eläimen omistajasta tulee doulan lohduttaja, Ellimari sanoo.

Hänellä itsellään on kotona Espoossa kolme kissaa.