Kun kuopiolaisen Carita Tuunalan ystävä sairastui syöpään, hän pyysi Caritaa tuekseen.

– Vietimme aikaa yhdessä siinä hetkessä hänen voimiensa mukaan. Kävin hänen luonaan sairaalassa ja myöhemmin saattohoidossa. Ystäväni tykkäsi matkustaa, joten näytin hänelle valokuvia omilta matkoiltani. Ystäväni piti myös laulamisestani, joten lauloin hänen lempilaulujaan. Vein tavaroita, joita hän hoitopaikkaan pyysi, Tuunala kertoo.

Myöhemmin kouluttautuessaan kuolindoulaksi Tuunala ymmärsi, että hän oli jo toiminut tehtävässä.

Tuunala sanoo aina suhtautuneensa kuolemaan tyynesti, että se vääjäämättä kuuluu jokaisen kohdalle ainakin oman elämän päättymisen muodossa.

– Suomessa kuolema on jossain määrin tabu tänä päivänä. Siitä ei keskustella avoimesti. Toinen mummoni oli ortodoksi, ja jo lapsena totuin ortodoksisissa hautajaisissa, että arkku on auki. Se jäi vahvasti mieleen. Ennen vanhaan monta sukupolvea asui saman katon alla, ja myös kuolema koettiin paitsi luonnollisena, myös yhteisön asiana, hän taustoittaa.

Koronapandemian aiheuttama ihmisten eristyneisyys ja yksinäisyys erityisesti vanhusten keskuudessa sekä yli tuhat päivää sitten alkanut Ukrainan sota herättivät Tuunalan halun tehdä omalta osaltaan jotakin hyvää ja auttaa.

– Hakeuduin Lohtu Akatemian keväällä alkaneeseen koulutukseen ja valmistuin sertifioiduksi koulindoulaksi syksyllä. Koulutus piti sisällään lähiopetusviikonloppuja Helsingissä ja etätehtäviä kotona. Opiskelimme tiiviisti ryhmänä, jossa opiskelijoita oli monelta alalta, kaupan alalla työskentelevä Tuunala valottaa.

Kuolindoula voi olla apuna kirjeen kirjoittamisessa läheiselle.

– Tutustuimme eri uskontoihin ja elämänkatsomuksiin, vierailimme krematoriossa ja kuuntelimme asiantuntijoiden, kuten saattohoitajan, papin ja hautaustoimistoyrittäjän luentoja.

Tuunala kertoo, että kuolindoula on kuolevan tai hänen läheisensä tai molempien tukena kanssakulkijana ja keskustelukumppanina. Hän korostaa, että doulan tehtävässä vallitsee ehdoton vaitiolovelvollisuus. Kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia.

– Kuolemaan liittyvät tunteet ja aiheet ovat vaikeita, eikä läheisen kanssa välttämättä osaa tai halua jakaa kaikkia tunteitaan. Myös eletyssä elämässä voi olla käsittelemättömiä ja vielä sulattelemattomiakin asioita. Kuolindoula voi olla apuna kirjeen kirjoittamisessa läheiselle, hän toteaa.

– Kuolindoula voi myös käydä kaupassa ja ohjata ihmistä muun avun, kuten terapian piiriin. Kuolema tulee joskus äkkiarvaamatta, eikä järjestelyjä esimerkiksi omien toiveiden mukaisiin hautajaisiin liittyen ole tehty. Kuolindoula voi auttaa hautajaisjärjestelyissä ja kuolemaan liittyvän byrokratian vaatimissa tehtävissä suurimman surun hetkellä.

Hyvä ja arvokas kuolema on Tuunalan näkemyksen mukaan sitä, että ihminen tulee kohdatuksi ja kuulluksi elämän loppuvaiheessa.

– Merkityksellistä on, että kuoleva ja hänen läheisensä tulevat kohdatuiksi yksilöinä. Kuolindoula ei katso kelloa. Hän ottaa ajan kohtaamiselle ja välittämiselle.

Myös suru tarvitsee aikaa.

– Usein kliseisesti kysytään, joko olet päässyt surun yli ja puhutaan surutyöstä. Suoritusyhteiskunnassa suruakin suoritetaan. Koen, että suru on prosessi, joka muuttaa muotoaan ja kulkee jollakin tavalla aina mukana. Suru vaikuttaa yksilön kaikkeen tekemiseen ja se vaatii ymmärrystä myös työelämässä, Tuunala pohtii.

Hän aikoo toimia kuolindoulana vapaaehtoistyönä oman päivätyönsä ohella.

– Haluan tehdä hyvää kantamalla oman pienen korteni kekoon tässä levottomassa maailman ajassa.

Ahkerasti matkaileva Tuunala on asunut aikoinaan Japanissa.

– Siellä tutustuin kotialttareiden kulttuuriin. Alttareiden äärellä muistellaan läheisiä. Jos aikataulut sallivat, käyn matkoillani katsomassa paikallisia kirkkoja ja hautausmaita. Pyhäinpäivänä kävelin Kuopion Isolla hautausmaalla vaikuttavan kynttilämeren äärellä. Suomalaiset muistavat kauniilla tavalla poisnukkuneita läheisiään. Totesin, että muualle haudattujen muistomerkillä saisi olla enemmän tilaa. Kynttilöitä oli paljon, hän kertoo.

Kirkot ovat Tuunalalle rauhoittumisen paikkoja, joihin rakennuksen ulkopuoliset äänet eivät yleensä kuulu.

– Niiden historia ja erilaiset rakennustyylit ovat kiinnostavia. Nautin erityisesti kirkon rauhasta, kun saan olla yksin rakennuksessa. Kuopion tuomiokirkon julkisivun kivipinta on upea vaalean ja tumman värivaihteluineen. Tykkään tuomiokirkosta todella paljon. Se on iso, mutta kodikas kirkko.