Yrittäjä ja mediapersoona Nina Mikkonen, 60, elää uudenlaista arkea.
– Jokainen vanhempi tietää, että niin kauan kuin lapsi opiskelee ja asuu kotona, niin heitä joutuu taloudellisesti tukemaan.
Mikkosen vanhempi lapsi Mikael on muuttanut kotoa jo muutama vuosi sitten, mutta nuorempi poika Matias asuu yhä kotona.
– Hän lopetti opiskelun vasta viime keväänä ja meni sitten suoraan armeijaan. Hän vähän kapinoi, että miksei voi jo muuttaa omilleen. Sanoin, että voithan muuttaa, mutta millä sitten maksat sen? Ei sitä asumista armeijan päivärahoista makseta.
– Se on tervettä, että lapsi haluaa itsenäistyä. On kuitenkin kiva tulla äidin ruokapatojen ääreen.
Mikkosen mukaan perheen talous on välillä ollut tiukilla. Töitä saa paiskia tauotta.
– Arkeeni kuuluu paljon työntekoa. Enemmänkin saisi olla, että selviäisin kaikista velvollisuuksista ja ehkä saisi jotakin säästöönkin, hän naurahtaa.
Silti hän kokee, että arki on paljon kevyempää ja seesteisempää kuin takavuosina.
Nina Mikkosen arki on nyt rauhallisempaa, kun lapset ovat kasvaneet isoiksi. Kuva: Janne Aaltonen
Päivästä toiseen selviytymistä.
Sumuista aikaa.
Näin Mikkonen kuvailee ajanjaksoa, jolloin hänen miehensä Timo T.A. Mikkonen sairastui vakavasti ja pariskunnan kaksilapsisen perheen elämältä lähti pohja.
Koko korttitalo oli minun vastuullani.
Timo T.A. Mikkosen terveysongelmat alkoivat vuonna 2011, jolloin tunnettu valtiotieteen maisteri ja viestintäalan pioneeri sai kohtalokkaan kallonpohjavaltimon tukoksen. Tämän seurauksena hän sai lukuisia aivoinfarkteja ja vammautui pysyvästi.
Vuosien ajan Mikkosen elämä on ollut täynnä myllerryksiä, mutta nyt tilanne on asettunut uusiin uomiin. Suuri syy tähän on se, että Mikkosen lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja itsenäistyneet. Kiireisellä äidillä on nyt enemmän aikaa itselleen.
Mikkonen toteaa, ettei lasten aikuistuminen kuitenkaan tarkoita äidillisten velvollisuuksien päättymistä.
– Siinä vedettiin niin sanotusti matto jalkojen alta. Poikien ja minun perusturvallisuus vietiin. Jäin yksin hoitamaan koko palettia.
Nina Mikkonen sanoo, että puolison vakava sairastuminen aiheutti suurta turvattomuutta.
– Yhtäkkiä koko perhe oli yhden vanhemman varassa. Koko korttitalo oli minun vastuullani, Mikkonen kertoo.
Pariskunnan pojat olivat isänsä sairastuessa hyvin nuoria. Mikael oli tuolloin 9-vuotias ja Matias kahdeksan vuoden ikäinen.
Oman haasteensa tilanteeseen toi se, että molemmat olivat erityislapsia. Pelastuksena vaikeassa elämäntilanteessa olivat Nina Mikkosen mukaan hänen läheiset ystävänsä.
– Onneksi minulla oli ystäviä, jotka eivät kaikonneet rinnalta, vaan kannattelivat. He tarjosivat apua. Olen siitä äärettömän kiitollinen. Pitkälti samat ihmiset ovat edelleen mukana elämässäni.
Nina Mikkonen muistelee lämmöllä ystäviensä antamaa tukea vaikeina aikoina. Kuva: Janne Aaltonen
Nyt arjen helpotuttua Mikkonen nauttii uudesta vapaudesta täysin rinnoin.
– On ihanaa, kun on omaa vapaa-aikaa – se on suorastaan ylellistä, Mikkonen iloitsee.
Hänen mukaansa on uutta ja ihmeellistä, kun voi ensimmäistä kertaa miettiä vain itseään.
– Olen elämäni aika pitkälti pyhittänyt muille. En kaipaa siitä mitään kruunua päähäni, se on ollut arvovalinta ja on ollut äärimmäisen antoisaa olla muita varten. Se on tuonut erilaisen näkökulman elämään, kun ei aina vain ole oma itse edellä.
Silti vapaus tuntuu helpottavalta.
– Voin itse päättää, lähdenkö patikoimaan, teatteriin tai vaikka tapaamaan ystäviä. Jopa treffeillä on tullut käytyä.
Mikkonen on pysähtynyt miettimään, mitä kaikkea haluaa tehdä, kun siihen nyt on mahdollisuus.
Alkuvuodesta hän päätti lähteä opiskelemaan kuolindoulaksi. Kuolindoulan tehtäviin kuuluu muun muassa kulkea kuolevan rinnalla ja kuunnella häntä, toteuttaa tarpeita sekä toiveita.
– Autamme tarvittaessa myös käytännön asioissa, paperiasioiden hoitamisessa tai hautajaisten järjestämisessä, Mikkonen kertoo.
Hän on oppinut suhtautumaan kuolemaan luontevasti, sillä Mikkonen on joutunut kohtaamaan kuolemaa lähipiirissään. Viimeksi vuonna 2017, kun Timo-puoliso kuoli vuosien sairastamisen jälkeen.
Jo nuorena Mikkonen oli joutunut käsittelemään kuolemaa, kun hänen oma isänsä teki itsemurhan Nina Mikkosen ollessa vasta 12-vuotias.
Kokemus oli rankka. Isä riisti henkensä perheen kodissa, kun sekä Birgitta-vaimo että Nina Mikkonen olivat paikalla. He todistivat hetkeä, jolloin Pentti Salonen ampui itsensä.
Myöhemmin Nina Mikkonen näki kaksi näkyä. Toinen oli hyvin pelottava ja toinen antoi toivoa.
– Ensin näin unessa, että isäni tuli hakemaan minut mukanaan taivaaseen.
– Nostin kädet ja aloin liitää kohti isää. Se oli uskomattoman ihana tunne, jota on vaikea kuvailla. Sitten Jeesuksen näköinen hahmo tuli isän viereen ja näytti, ettei vielä ole tytön aika tulla.
Toinen näky tapahtui, kun Mikkonen oli juuri herännyt ja makasi kotinsa sängyllä.
– Yhtäkkiä ikkunaverhojen läpi syöksähti hahmo, joka näytti ”viikatemieheltä”. Se laittoi käden kasvoilleni painaen päätäni tyynyä vasten ja huutoni tukahtui. Potkin sänkyni takana olevaa patteria, jotta äitini kuulisi.
Mikkonen kertoo, että hänen äitinsä kuuli potkimisen ja tuli ihmeissään katsomaan, mitä tapahtuu.
– Yritin hänelle selittää, mitä olin juuri nähnyt. Hän ei oikein ymmärtänyt sitä ja sanoi, että olin nähnyt vain unta. Tiedän, että olin kuitenkin hereillä enkä unessa.
Kokemukset saivat hänet ajattelemaan, että kuoleman jälkeen ihmisen sielu jatkaa matkaansa tavalla tai toisella. Kuolema ei ole kaiken loppu, vaan yhden aikakauden päätös.
Ja siinä Mikkonen haluaa kuolindoulana kannatella ihmistä. Auttaa kulkemaan matkan rajan ylitse.
Mikkonen opiskelee kuolindoulaksi. Kuva: Janne Aaltonen
Kritiikkiäkin kuolindoulan työstä hän on hieman kuullut. Se liittyy rahaan.
– Ihmiset kokevat, että on moraalitonta, että kuolindoulan palveluista pyydetään rahaa, Mikkonen kertoo.
– Tavallaan ymmärrän sen, sillä kuolemaan liittyy niin paljon tunteita.
Mikkonen ihmettelee kuitenkin sitä, miksi näin ajatellaan nimenomaan kuolindoulan ammatin kohdalla.
– Muut ammatit, joissa ollaan tekemisissä kuoleman kanssa, saavat maksaa. Esimerkiksi saattohoito, seurakunnan palvelut ja hautaustoimi maksavat.
– Kuolindoula tekee muutakin kuin vain kädestä pitämistä. Se muu vaatii ammattitaitoa ja vastuuta.
Mikkonen ajattelee, että haluaa osaltaan vaikuttaa siihen, että kuolemasta puhuminen tulisi helpommaksi. Hiljattain hän julkaisi Instagramissa videon, jossa hänet suljetaan ruumisarkkuun.
Mikkosen mukaan jotkut arvostelivat videota. Sitä pidettiin epäkunnioittavana. Hän kertoo, että halusi herätellä keskustelua tärkeäksi kokemastaan aiheesta.
– Ajattelen, että mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu.
– Halusin herättää keskustelua siitä, miten suuri tabu kuolema ja kaikki siihen liittyvä on. 1900-luvun alussa vielä vainajat pestiin saunassa ja kuollut ihminen tuotiin arkussa kotiin näytille. Ihmiset saivat hyvästellä vainajan.
– Se oli hyvä. Siten meni kerralla tajuntaan, että ihminen on kokonaan poissa.
Älä elä sammutetuin lyhdyin.
Nina Mikkonen täytti 11. heinäkuuta 60 vuotta. Hän juhlii syntymäpäiviään 8. elokuuta Ilmatorjuntamuseon juhlasalissa. Kuva: Janne Aaltonen
Monenlaisten kokemusten ja elämänvaiheiden jälkeen Nina Mikkonen ajattelee, että elämää on elettävä tässä ja nyt. Liikaa ei pidä miettiä sitä, mitä muut ajattelevat.
Hän itse on innoissaan myös siitä, että aikanaan televisiossa pyörinyt tosi-tv-sarja Mikkosten maailma on tehnyt paluun.
Ohjelman uudet jaksot ladattiin ensin Youtubeen, ja nyt ne pyörivät Eveo-kanavalla.
Tosi-tv:n tekemisestä Mikkosella on vain hyvää sanottavaa. Mikkosten maailma oli hänen mukaansa koko perheelle upea kokemus. Ohjelmaa näytettiin alun perin Nelosella vuonna 2009.
Sarjassa seurattiin Mikkosten arkea ja heidän kannanottojaan ajan ilmiöihin.
Ohjelman uusien jaksojen tekeminen on Mikkosen mukaan ollut erilaista kuin aiemmin.
– On ollut ihanaa tehdä ohjelmaa poikien kanssa. Nyt se menee enemmänkin niin, että minä olen äitinä mukana poikien elämässä. Asetelma on sillä tavalla muuttunut.
Hänestä on ihanaa oppia lapsiltaan asioita. Mikkonen toivoo, että se välittyy ohjelmasta.
– Pojat värittävät minun ajatteluani. Koen, että lapset kasvattavat vanhempiaan enemmän kuin toisin päin. Olen oppinut itsestäni asioita, joita en ehkä olisi oppinut ilman poikia.
Mikkonen toteaa, että ohjelman tekeminen on myös siksi nyt erilaista, että iän myötä hänestä on tullut vapautuneempi. Enää hän ei ota itseään niin vakavasti.
– Kuusikymppisenä tajuaa, että elää viimeistä kolmannestaan – elämän ainutkertaisuuden ymmärtää konkreettisemmin. Sen tajuaminen vapauttaa.
– Siispä tartu hetkeen, äläkä elä sammutetuin lyhdyin.
Meikki: Mervi Markkanen, stailaus: Mirkka Siusluoto