Jokainen voi joutua tilanteeseen, jossa läheinen ihminen sairastuu parantumattomasti ja hänen tiedetään pian kuolevan. Lähtö voi olla yhtäkkiä lähellä ystävällä, sukulaisella tai työtoverilla.

Ehkä on läheiselle helpompaa sanoa hänelle tavattaessa, että nyt ei puhuta kuolemasta, vaan jostain iloisemmasta. Tähän ei kuitenkaan kannattaisi sortua.

–Siinähän riistetään kuolevalta mahdollisuus puhua lähestyvästä kuolemasta. Ja siitä pitäisi puhua, jos siinä jokin askarruttaa tai pelottaa, sanoo Jaana Salmi.

Hän on Mathildedaliin asettunut yrittäjä, joka sanoo, että kuolemasta puhumisen pitäisi olla jopa kansalaistaito.

Ehkä joku pääsiäisenäkin miettii isoja asioita; syntymää ja miksei kuolemaakin, ehkä sitä, mitä sen jälkeen tapahtuu.

–Syntymää ja kuolemaa yhdistää se, että emme tiedä, mistä ihminen tulee tai minne hän menee, Salmi puntaroi.

Jaana Salmen yritys, Lohtu Akatemia, sai sekin alkunsa surusta.

1990-luvun lopussa Jaana Salmi eli vaikeaa aikaa: hän menetti viisi läheistään lyhyen ajan sisällä.

Salmi oli tehnyt aiemmin uraa muotisuunnittelun alalla muun muassa Luhdalla. Hänellä oli kaiken aikaa voimistunut ajatus siitä, että jotain muutakin elämässä pitäisi ehtiä tehdä. Eri vaiheiden jälkeen syntyi ensin hautauspalvelu Memor Design. Lisää murhetta elämä antoi kymmenkunta vuotta sitten, kun Salmen äiti kuoli syöpään. Äidillä ja tyttärellä oli ollut läheiset välit ja tytär etsi viimeisiä aikojaan eläneelle äidilleen tämän toivoman ulkopuolisen ihmisen, jolle jutella.

–Ei siinä tullut mieleen kuin pappi, vaikka äiti ei ollut ollenkaan uskonnollinen ihminen, Salmi muistelee.

Tällä kerralla pappi oli jälkikäteenkin ajatellen ihana tyyppi, hyvä kuuntelija, jolle äiti kertoi sellaisia asioita, joita hän ei ollut muille kertonut.

Salmi miettii nyt, vuosien jälkeen, että tärkeintä oli se, että äiti sai puhua asiansa – ei se, että hän ei puhunut niitä lähimmilleen. Suru äidin kuolemasta jätti kuitenkin siemenen itämään: kuulevaa korvaa ja läsnäoloa voivat tarvita niin kuoleva itse kuin hänen läheisensäkin, mutta kuka niitä tarjoaisi.

Myöhemmin Salmi sattui näkemään televisiosta Jessika Lutherin haastattelun. Luther on Suomen ensimmäinen kuolindoula.

–Kun näin haastattelun, tiesin, että tämä se on, Salmi kuvailee.

Oivallus johti toimeen ja Lohtu Akatemia aloitti toimintansa alkuvuodesta 2023. Sen tehtävänä on kouluttaa koulindoulia, ihmisiä, jotka ovat tukena ja apuna kuolevan ja hänen läheistensä elämässä.

Ensimmäiset kuolindoulat valmistuivat viime marraskuussa.

Läsnäolo on doulan tehtävä, apu käytännön asioiden hoitamisessa toinen; apua voidaan tarvita esimerkiksi hoitotahdon valtuutuksen tekemiseen tai testamentin laatimiseen ja epävirallisempiin kysymyksiin kuten hautajaistoiveiden kirjaamiseen. Doulista koulutetaan myös hautausjärjestäjiä.

–Koulutuksessa käydään läpi esimerkiksi eri uskontokunnat ja mitä niissä kuuluu elämän viimeisiin päiviin ja hautaamiseen, Salmi kuvaa.

Noin 240 tunnin koulutukseen kuuluu luentoja ja itsenäistä opiskelua. Äänessä ovat muun muassa koulemansyyntutkija, pappi ja sairaanhoitaja. Alussa mainittu Jessika Luther kuuluu hänkin kouluttajiin.

Menetys ei saa olla liian lähellä

Koulutettavat ovat vapaaehtoisia ja kurssit kiinnostavat, mutta kuka vain ei oppiin pääse. Sote-alan koulutusta ei vaadita, mutta asenteen on oltava oikea. Esimerkiksi silloin ihminen ei kurssille pääse, jos hän on itse kokenut menetyksen vastikään. Jaana Salmi muistuttaa, että kyseessä ei ole terapiaryhmä.

Lohtu Akatemia sai hiljakkoin oikeuden käyttää Yhteiskunnallisen yrityksen merkkiä. Sen myöntää Suomalaisen työn liitto. Kriteerien mukaan merkin voi saada yritys, joka on perustettu tuottamaan yhteiskunnallista hyvää ja joka käyttää suurimman osan voitostaan yhteiskunnallisen tai ympäristöongelman ratkaisemiseen.

Salmi toteaa, että yrityksen toiminta on yhteiskunnallista siinäkin, että se säästää esimerkiksi julkisen puolen ennestäänkin tiukassa olevia rahoja.

–Yhteiskunnalla ei ole resursseja kohdata ihmisiä tässä tilanteessa ja keskustella kuolemasta. Saattohoitokoulutusta on ja sille nostan hattua, mutta sille ei oikein ole aikaa, Salmi miettii.

Kuolindoulat voivatkin olla apuna esimerkiksi hoivakodeissa tai palvelutaloissa. Doula voi olla tervetullut ihminen sängyn vierelle tai läheisen luokse – kun taas pappi voi olla joillekin jopa loukkaus. Lohtu Akatemia tekee yhteistyötä palvelutalojen kanssa ja tarkoituksena on antaa myös henkilökunnalle lisää työkaluja kuoleman kohtaamiseen. Salmi palaa ajatukseen siitä, että kuolemasta puhumisen pitäisi olla kansalaistaito.

–Sitä pitäisi osata käsitellä myös työpaikoilla ja kouluissa ja oppilaitoksissa.

Juttua tehtäessä on keskitytty pitkälti siihen, miten doulan palveluksia käytetään silloin, kun kuoleman tiedetään olevan tulossa. Monesti kuolema ei kuitenkaan varoita. Tällöinkin doula voi olla apuna sureville, joskus erittäin arkisissa asioissa.

–Se voi olla sitä, että viedään koira lenkille tai katsotaan, että ihminen syö edes sen voileivän.

Moni voi miettiä sitä, mitä lausuu sureville omaisille surutalossa vieraillessaan. Osanotto voi tuntua kliseeltä, vaikka se hyvällä tarkoituksella sanottaisiin. Jaana Salmi muistuttaa, että tärkeintä on olla läsnä: suru ei sanoilla katoa.